Tässä hieman esimakua uteliaille kavereilleni.. Uusi koti unelmakaupungissani. Tai no, tämän hetkisessä unelmakaupungissa. Asunto on maantasossa ja valitettavasti mopopojat ovat ottaneet ikkunani edustan parkkipaikakseen. En vielä aina muista sulkea kaihtimia, joten heillä oli aika pitkään suora näköyhteys minuun ennen kuin rämpsäisin kaihtimet kiinni. Hyviä puolia maantasossa on muuton helppous: eilen kun vesisateessa teimme muuttoa, oli helpottavaa kun sai kannettua tavarat sisälle suht' nopeasti.



 Ensimmäinen yö meni patjalla lattialla. Vaikka isä yrittikin peitellä muuttokuorman peräkärryyn hyvin, oli sänkyni runko-osa kastunut osittain, joten se sai kuivua yön yli. Aamulla kuitenkin pystyin jo kasaamaan sängyn ja petaamaan siihen ihanan vaaleat lakanani. Tuli heti kotoisampi olo!



 Sänkyä vastapäätä on siis ikkuna, ja ikkunan eteen tulee vielä tv-taso. Sohvaa emme sittenkään ottaneet tänne, koska se ei vaan yksinkertaisesti olisi mahtunut. Muuttokuorma on levittäytynyt tällekin puolelle, ja mitenkäs muutenkaan...



..kun tavaraa on näin paljon! Huh, onneks kuvan ottamisen jälkeen olen purkanut useimmat laatikot, mutta nyt pitää enää raahata ne lähimpään roskiin. Enää pitää löytää se roskakatos.



 Sain myös viikattua vaatteet vaatekaappiin. Nyyh miten pieni se on tilavuudeltaan verrattuna entiseen vaatehuoneeseeni! 



 Kesämekot sijoitin toiselle puolelle ja toisella identtiselle puolelle ne vähän talvisemmat ja juhlavammat mekkoset.



 Kun olin saanut purettua tavaroita aamulla jonkin verran, suunnistin keskustaan(asun kyllä siis itsekin keskustassa) aamiaiselle. Sepäs olikin aluksi hieman vaikeaa. En löytänyt Arnoldsia, jota alunperin lähdin etsimään, vaan sen sijaan kävin nauttimassa kanaleivän macaron-keksin ja(olen aina miettinyt miltä ne maistuvat!) Smoothien kanssa. Leipä oli hyvä, mutta smoothie jäi juomatta(puolet siis), koska se oli niin täyttävä!
 Ainiin, tässä kaupungissa on hauskaa, että melkein joka paikassa on pieniä puistoja! Minunkin kotini vieressä on puisto, sitten samalla kadulla lähikaupan vieressä on puisto(josta kuva on otettu) ja ne ovat melkein luonnontilassa. Heh, luonto usein on luonnontilassa, mutta siis miten usein kaupungissa törmää voikukkiin? 



 Ainiin, aamiaisen jälkeen sattumalta törmäsin H&M:ään, joten kävin sisällä katselemassa miten paljon se eroaa entisen kaupunkini valikoimasta. Noh, tulipa sitten ostettua kaksi perusvaatetta kesäksi: musta toppi, koska minulla on jokin outo hinku kasvattaa valkoisten t-paitojen/toppien valikoimaani, sekä samaisten mustalla värillä. Perusvaatteet ovat in! En koskaan sano 'in', mutta nyt sanon. Lisäksi ostin valkoisen mekon. Minulla on samainen mekko jo samanvärisenä, mutta ostin nyt sen yhtä kokoa isompana, koska se tuppaa kutistumaan pesussa.



 Rentouttava shoppailupäiväni ei kuitenkaan saanut pitkään jatkua, vaan minun piti lähteä ajamaan takaisin ex-kaupunkiini tekemään entiseen asuntoon loppusiivousta äitini kanssa. Olisiko voinut kiinnostaa vähempää! Mutta oli kiva ajella kun näytti niin ihanan kesäiseltä! Ajoin suurimman osan matkasta kattoluukku auki ja kuuntelin radiota kovalla. Stereo Love, Sato tai paisto(vai Satoi ja paisto?), Mä tarjoon, Break Your Heart.. Kaikki lempibiisini tulivat! 



 Kahdeksaakymppiä..



 Alkukesä on niin kaunis kun värit ovat kaikkialla niin kirkkaat. Tätäkään kuvaa ei ole yhtään muokattu! Olisipa kesä aina! 

 Täytyy kyllä myöntää, että olen vähän hukassa täällä. Olen maailman huonoin suunnistaja, omaan maailman huonoimman muistin, jos yhtään ja keskityn välillä ihan epäolennaiseen. Noh, kun ajelin takaisin tänne uuteen kotiin, käännyin jossain vaiheessa liian aikaisin ja sen sijaan että olisin tullut suorinta reittiä tänne, tulinkin jotain hiton maisemareittiä! Kello lähenteli jo kahdeksaa kun minun piti ajella kuuttakymppiä pikku tiellä, jonne olin kääntynyt moottoritieltä. Kun lopulta pääsin keskustaan, minullla ei ollut mitään hajua missä kotikatuni on. Niimpä seikkailin hetken, pysähdyin eräisiin liikennevaloihin suunnitelmana kääntyä vasemmalle. Viereeni pysähtyi myös pari autoa ja valo vaihtui. Noh, minä kurvasin hyvällä vauhdilla vasemmalla- ja suoraan vastaantulijoiden kaistalle. Viereiset autot varmaan ajattelivat, että onkohan tuokin saanut ajokortin eilen. Joten äkkiä jarrutus, auton pyöräytys ympäri ja oikealla kaistalle paluu. Onneksi liikennettä ei ollut juuri yhtään.

 Jotta elämä ei olisi liian helppoa, tunnen myös jonkun asteista koti-ikävää. Tätähän minä olen halunnut jo pitkään! Olen puhunut tästä kaupungista, muutosta ja uusista opiskeluista jo vuoden! Silti olo on vähän surkea. Oloni varmasti helpottuu kunhan saan tästä kodista omannäköiseni, mutta nyt tuntuu liian raskaalta aloittaa kaikkea ihan alusta. Äh, ehkä tämä johtuu muuttoväsymyksestä. Ja jos pääsisin lääkärin juttusille tämän kuun aikana(pitää miettiä mitä tehdä tälle puoli vuotta kestäneelle suruololle), niin ehkä se tästä! :)