Yh, huono olo aina vain jatkuu. Tulipa sitten käytyä eilenkin ulkona. Olimme kuitenkin limppari-linjalla, koska torstain jälkiseuraukset vaikuttivat vieläkin. Pääsiäispäivä 3. on kuitenkin "pyhitetty" perheelle. Minäkin lähden käymään vanhempieni luona moneen viikkoon. Ei sielläkään tule käytyä enää niin usein, kun on tämä oma, tärkeä elämä. Mutta vanhemmista on myös varmasti mukavaa olla vain kahdestaan ja tehdä omia juttuja kysymättä esim. minulta. Vaikka me kaikki olimmekin tavallaa hyvin itsenäisiä jo silloin kun asuin kotona, isän matkustelutyö jne.
 Tänään kuitenkin aion hyödyntää kaikki hyvän tyttären ominaisuudet ja satsata kunnolla äidin valmistamia herkkuruokia. Oletan, että hän on valmistanut jotain, koska siskonpoikanikin ja isosiskoni tulevat paikalle. Jokohan nyt siskonpoikani kutsuisi minua nimelläni?! En halua olla ikuisesti "tyttö" hänelle.

 Niin kävimme siis katsastamassa tämän uuden paikan toista kertaa, koska kaikkea ei voi muistaa tuhannen humalassa. Hieno oli, edelleen. Toki joitain miinuksiakin, mutta voin tehdä paikasta baarianalyysin joku toinen kerta.

 Tapasin kuitenkin jonkun eilen. Itseasiassa oli hyvin helppoa tavata joku, koska paikka oli täynnä hyvännäköisiä miehiä ja minä olin taivaassa! Hän ei kuitenkaan ole "unelmamieheni", kuten esim. unelmamies, josta kirjoitin viimeksi. Tai siis ei tullut "sitä tunnetta", kun näin hänet. Se tuleekin hyvin harvoin. Noh, hän kuitenkin oli tosi kivannäköinen ja rohkaistuani puolisen tuntia(!) menin vihdoin juttelemaan hänelle. Tanssimme vielä parikymmentä minuuttia kahdestaan, menimme välillä istumaan ja juttelemaan, kunnes hän ilmoitti että tanssii yhden kappaleen ja lähtee kävelemään kotiinsa. Hah, olin hieman hämilläni, että hän EI ehdottanut siirtoa lähimpään sänkyyn. Kyseessä taisi olla sittenkin ns. hyvä mies. Hyvän miehen tunnistaa heti, aivan kuin playerinkin. Hyvä mies on kohtelias, koska hän on sellainen(ei siksi että olemalla kohtelias tekee vaikutuksen naiseen), hyvä mies haluaa tutustua, jutella, oppia tuntemaan toisen, hyvä mies ehdottaa treffejä(aivan kuin hän ehdotti minulle, maanantaina pitäisi mennä kahville) ja haluaa vaihtaa puhelinnumeroita.
 Tietenkään kaikki ei ole näin yksinkertaista, koska minusta myös tuntuu että meillä ei välttämättä synkkaa koko aikaa. Hiljaisia hetkiä, pinnistelyä, että keksisi jotain sanomista. Hmm.. Katsoo nyt. Lisäksi hän asuu parinsadan kilometrin päästä minusta. Mutta treffeille on kivaa mennä! Odotan nyt vaan hänen viestiään/soittoaan(ehkä jo huomenna??) ja tarkempia tietoja siitä, mihin olisimme menossa. Hänen on parempi muistaa! Inhottavaa, jos minulle tehtäisiin oharit. :D

 Nyt jatkan Coralinen katsomista(huippu leffa, vielä huipumpi kirjana!) ja jään odottamaan kyytiäni kotikotiin.