Tapasin eilen baarissa ihanan miehen! Minun unelmamieheni.

 Kun näin hänet ensimmäistä kertaa huomasin tietenkin hänen pituuden(194cm!!!), nauravaiset silmät(ihanat silmät!) ja kivat hiukset. Harmi vaan, että hän tuli juttelemaan meidän seurassamme olleelle miehelle, joka oli kaiketi kiinnostunut minusta, mutta itse koin syvää inhoa tyyppiä kohtaan. Joimme toki miehen meille tarjoamat juomat(hassua, että puhuimme kaverini kanssa miten olisi kivaa jos joku tarjoaisi meille sinä iltana ja tämä kävi toteen!) ja olimme jopa kiitollisia niistä, mutta pakollisten kohteliaisuuspuheiden jälkeen, kun mies halusi mennä pelaamaan pelipöytään, minä ja kaverini päätimme lähteä kierrokselle. Tiesin kyllä, ketä itse etsin katseellani. Sitten menimme pienempään loosiin ja hän avasi oven meille. Minun oli aivan pakko mennä juttelemaan hänelle ja vitsailemaan jotain hänen ovenavaaja-nimikkeestään. Huonoa läppää, hyvin huonoa, mutta ehkä iloisuuteni(ja hyvin selvä innokkuuteni) korvasi puutteeni ja istuunnuimme alas juttelemaan.

 Hän esittäytyi, minä esittäydyin, hän kyseli, minä kyselin. Juttu eteni mukavasti. Tunsin oloni iloiseksi ja olisin voinut hymyillä vaikka maailman loppuun asti. Oli ihanaa painautua häneen hitaiden aikaan ja uppoutua toisiimme. Tuleepas siirappista tekstiä.. :D Koska myöskään unelmamies ei ole täydellinen, hänen miinuksikseen täytyy laskea liian innokas suutelutapa(kieltä!! YÖKS!) ja noh..se toinen miinus tulee myöhemmin.

 Kun pilkku tuli, sovimme tapaavamme yökerhon ulkopuolella, koska takkimme olivat eri narikoissa. Näimme siellä ja lähdimme kävelemään minun kotiini- käsikkäin. Hih hih. Katsokaa, mitä minulle heti tapahtuu! Minusta tulee snobi seurusteleva- tyyppi, jos saan pisaraakaan hellyyttä ja vakinaisia tunteita. Eniveis, minulle tuli pissahätä kesken matkan ja poikkesimme matkan varrella olleeseen Hesburgeriin. Vessassa käyntini jälkeen näin hänet juttelemassa pokelle(uuh!) ja menin siihen muina naisina. Tunsin oloni ehkä hieman hölmöksi ja lapsekkaaksi, koska zeebra-mekkoni pilkisti takkini alta, jonka ostin kirpputorilta(5€!), takin karvahuppu ja kokolappu 148cm eivät ainakaan auttaneet asiaa, eikä varmaan sekään että hän on minua kahdeksan vuotta vanhempi.. Yritin kuitenkin olla cool ja lähdimme pian pois paikalta. Juuri kun olimme ohittamassa hesen ikkunan, näin eksäni syömässä seurueensa kanssa maittavia hese-aterioita. Uuh, näkeehän hän minut toisen miehen kanssa, näkeehän? Mutta hän oli hyvin keskittynyt ruokaansa. Noh, ehkä hän näkin minut sisällä hesessä tämän unelmamieheni kanssa. Ja en kyllä tiedä, miksi edes välitän näkikö eksä minut vai ei!

 Unelmamiehen miinus liittyyy juurikin hänen eksäänsä. Kaikki meni siis hyvin hänen tullessaan luokseni: menimme yhdessä nukkumaan, nukuimme vain kuten pyysin, puhuimme paljon, vitsailimme, nauroimme, hän tilasi kebabrullat meille ja maksoi ne, koska minun teki mieli ranskalaisia ja kebab oli sitten toinen vaihtoehto. Niin, kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes minä tein aloitteen seksiin aamulla ja hänkin tuntui innokkaalta. Kuitenkin kohta hän tuntui vetäytyneen, ei antanut minun koskea herkimmistä paikoistaan ja vältteli katsettani. Hän sai kuitenkin soperrettua, että ei näköjään pysty seksiin, koska entinen suhde vaivaa häntä vieläkin. Silloin minua alkoi nolottaa naiiviuuteni. Kuinka saatoin ajatella, että tuon ikäinen henkilö ei olisi kokenut parisuhderintamalla yhtä sun toista? Tietenkin hänellä on painolastia ihmissuhteista! Koitin kuitenkin olla näyttämättä liikaa pettymystäni ja silittelin rauhoittavasti hänen selkäänsä, kuuntelin ja hymähtelin välillä. Olin oikea Äiti Teresa, vaikka oikeasti olisin halunnut olla kivisydäminen Prinsessasoturi Zena! Ei enää ikinä kakkospaikkaa miehen sydämessä! Ei enää tilannetta, jossa kiinnyt mieheen, ihastut tähän, jopa suunnittelet yhteistä tulevaisuutta, kunnes mies saa yhden tekstarin eksältä ja palaa tämän luokse!

 Niimpä olin vähän surullinen, kun hän lähti. Hän kuitenkin vaikutti tämän keskustelun jälkeen normaalilta ja kun olin hyvästelemässä häntä ovelle, hän kysyi SEN kysymyksen: "Mitens nyt? Olemmeko vielä yhteyksissä?". Vaihdoimme puhelinnumeroita, tai siis hän otti minun numeroni, joten on hänestä kiinni olemmeko enää mitään. Aika riskialtista jättää seuraavan askeleen ottaminen miehen harteille, mutta minulla ei ole mitään hävittävää. Tiedänhän jo nyt, että kyseessä on ihminen, jolla on särkynyt sydän enkä minä varmaan ole paras ihminen korjaamaan sitä. Silti kuitenkin minulla on niin hyvä olo hänestä ja hänelläkin varmaan minusta(kyllä sen aistii selvästi). Odotan toki mielenkiinnolla tämän päivää kuuluuko kännykkääni tekstiviestiä häneltä, mutta jos ei niin sitten olkoon niin.