Nam, nam. Tekipäs hyvää käydä syömässä kunnolla- ei ehkä terveellisesti, mutta paljon!- Buffassa töissä tapahtuneen kuuden tunnin mapituksen jälkeen! Se ei ollut ehkä kaikista kivointa työtä, mutta aika meni onneksi nopeasti.

 

 Ensimmäinen annos jäätelö- jälkkäriäni. Täydellisesti pursotettu vanilja- pehmis mansikka-hillolla ja kahdilla erilaisilla strösseleillä. Laihdutus- projektini sai siis oivan alun.

 Tiemme erosivat kaverini kanssa ja pääsin lopulta kotiin halvauttavasta pakkasesta. Mielihalujeni mukaisesti laitoin DVD- soittimiseen sisään lainaamani Frendien viimeisen kauden, pukeuduin aamutakkiini ja menin peittojen alle. Mielestäni on hullua liikkua tälläisellä kelillä ulkona muuta kuin pakolliset menot. Niimpä, jos aion aloittaa laihdutus-projektini, johon kuuluu myös liikunta osana, TAIDAN aloittaa sen vähän lauheammalla säällä.
 
 Katson Lisa Williamsia ja tässä on nainen, jonka oikea nimi on Cashmere('kasmir' kuin se kangaslaatu), vähän hassua. Äsken Frendeissä Miken "tyttöystävän" nimi oli Precious.. Olisiko esimerkiksi Puuvilla mitään tulevan lapseni nimeksi?

 Tuleva lapsi tai mahdollinen raskaus on taas mielessäni. En tiedä, jotenkin taas tuntuu tältä. Menkat ovat myöhässä pari päivää, minulla on kauhea nälkä koko ajan, himoitsen tupakkaa(vaikka en ole koskaan polttanut ja inhoan sitä ylikaiken!). Noh, toivottavasti saan vaan vitsailla tästä kavereideni kanssa, niinkuin tähänkin mennessä. Jos nimittäin olisin raskaana, olisin jo kerinnyt tehdä hallaa sikiölle. Enkä minä oikeasti halua äidiksi vielä. Toki se olisi "opetus" minulle, että olisin hieman vastuullisempi, mutta pitääkö suurista asioista kärsiä suurella tavalla? 

 

Onhan minulla jo tämä yksi vauva, jonka kasvatuksessa olen tainnut jo möhliä. Senkin pikku riiviö! :) 

 

 Puhuimme lounaalla kaverini kanssa miehistä, kuinkas muutenkaan. Tajusin, että minulla ei ole ollut useampaan viikkoon mitään miesjuttua. En tarkoita seksiä vaan semmoista kivaa ajanviettoa miehen kanssa. Taisin valittaa tästä samasta asiasta jo edellisessä kirjoituksessa, mutta kun haluaisin jotain mieskontaktia. Olen niin naisten ympäröimänä kaiket päivät, että kun tänäänkin istuin miehen vieressä kuusi tuntia, niin vaikka hän ei ollut YHTÄÄN minun tyyppiseni milään lailla, tunsin hieman kiihottuvani hänestä. Vain siksi, että hän oli mies! Poikaystävä olisi kiva juttu, mutta olen tähän ikään mennessä pettynyt miehiin niin monesti(useasti omien odotusteni takia), tiedän mihin miehet ovat kykeneviä pettämisen ja muiden yhtä kauheiden asioiden vuoksi. Pelottaa, vaikka kaipaisinkin niin paljon. Ehkä pelottaa enemmän.. Noh, jos tapaan jonkun kivan tyypin ja siitä muodostuu jotain mahtavaa, on hyvin epätodennäköistä että olen itse vaikuttanut asiaan suuresti. Siis, yleensähän sitä tapaa jonkun kun sitä vähiten odottaa. Pitäisi siis lopettaa tämä odottaminen! :D