..nousevan kurkkuuni luettuani erästä häämatkablogia. Toki täytyy antaa tunnustusta heidän hyvin rehellisestä ja yksitoiskohtaisesta blogistaan, joka on täynnä hehkuvaa lempeä, mutta joku raja! En tule kuitenkaan niin pahoinvoivaiksi tässä lemmenkarusellissä, etten voisi uteliaisuudesta seurata tämän parin elämää. Vaikka onkin hyvin huvittavaa lukea heidän hehkutustaan iänkaikkisesta rakkaudesta, siitä miten kiihko toista kohtaan on suunnaton, kuinka he eivät voi elää ilman toista sekuntiaan ja kuinka he eivät aio luopua tästä onnesta koskaan, silti kuitenkin kirjoituksessa on pari negatiivistä kohtaa. Antti kirjoittaa, että TÄMÄ on se RAKKAUS, josta HE ovat haaveilleet. Ristiriitaista? Että hän on oikein haaveillut tulevaisuudesta ja rakkaudesta armaaseensa ennen kuin on edes tavannut tämän. Vai ymmärsinkö ihan väärin? Plus blogimerkintä on täynnä elämänohjeita siitä kuinka yksinäinen ihminen on huonoin ihminen. Olen samaa mieltä siitä, että yksinäisyys on kamalaa, se vie energiaa siis yksinäisyyden murehtiminen, mutta yksin voi myös olla suhteessa- vaikka sitten se rakas ihminen olisikin vierellä. Täytyy ymmärtää, että rakastuneet ihmiset katsovat maailmaa aivan eri lailla, mutta saanko silti oksentaa, koska minua hieman ällöttää tuo kaikki syleily ja kiihkoilu ja kihelmöinti?

 Plus nuo pari kuvaa olivat aika ällöjä myöskin.

 Noniin, se tämänpäiväisistä viihdeuutisista. Kohta pitäisi rauhottua jouluun. Tämä syksy on mennyt niin hujauksella erilaisissa töissä ja elämäntilanteissa, että en ole täysin tajunnut ajan kuluvan. Päivät ovat hyvin samankaltaisia: herään yleensä 5-6 aikaan kanin aamuherätykseen, vien sille pellettejä, kaadun takaisin sänkyyn, yritän saada nukuttua pienistä häiriötekijöistä huolimatta, lopulta nousen ylös, puen ja syön aamupalaa, jos minulla on kova nälkä. Lähden töihin, siellä päivät menevät samaa rataa määrättyjen rutiinien takia, mitä nyt pieniä yllätyksiä aina välillä ja huumorinhetkiä. Sitten hyvin väsyneenä neljän aikaan pyöräilen takaisin kotiin, saatan siivoilla paikkoja ja elukoiden pissalaatikoita, avaan telkkarin, katson Dr. Philin(:D), syön, katson telkkaa, olen netissä, syön ja menen nukkumaan. Tälläistä peruselämää tässä peruselämänvaiheessa, kun vietän perusvälivuotta tehden perustöitä. Perusta tää kyllä on välillä! Ensi vuonna sitten! Pakkohan se on uskoa, että ensi vuosi on parempi kuin tämä. Minua jotenkin ihastuttaa myös se, että vuosiluku on niin symmetrinen. 2010. Jotain voisi vaikka tapahtua 20.10.2010! Siitä saisi helpon muistisäännön. Voisin vaikka mennä kihloihin, tai aloittaa seurustelun sinä päivänä. Noniin, nyt minulla on jo tavoitteita ensi vuodelle!

 Uuh, kohta alkaa Tough Love! Sitä ennen tuli tuo Lisa Williams: Elämää kuolleiden parissa(ko se on?). NYT tulee tv-viideltä joku aivan käsittämättömän outo sketsisarja naisista! :D siis naiset eivät todellakaan ole noin tyhmiä! Hiton ranskat! Minulla on henkilökohtainen vihasuhde ranskalaisiin! Siteeraankin Lady Gaga: "I don't wanna be french, I DON'T WANNA BE FRENCH!"  Uuh, mutta TL:ssa on joku erikoisjakso! Ihanaa, nää on aina hauskoja!

 Nyt tuli nälkä, ehkä pitää sulattaa noita ruispaloja pakkasesta.

 Ainiin, googlasin huvikseni tuon Stewe Wardin(joka siis juontaa tuota TL), mutta eipä tuosta ihmeemmin löytynyt mitään tietoja- edes enkuks. Not so big celebrity at all! :D Enkä saanut selville sitäkään onko herralla itsellään tyttöystävää! Että osaako hän itse soveltaa oppejaan. Kiinnostavaa!

 Tällä viikolla pitäisi mennä entisen asuinpaikkani paikalliseen viettämään joulupäivää. Hieman häiritsee ajatella, että en juuri rauhottunut joulun viettoon ja siitä heti seuraavana päivänä ryyppäämään, mutta kivaa nähdä tuttuja ja sinä päivänä paikka on tupaten täynnä, joten sekin täytyy nyt kokea edes kerran elämässä. Ja tapanin tansseihin pitäisi rynniä myös. Huoh, stressaavaa tämä biletys! Ja hitto kun tätäkin pitää aikatauluttaa. :D

 Mutta jes huomenna äiti hakee minut töistä, sitten haemme vihdoin sen Pmmp:n levyn postista, siskoni kissan viiden junalta, minun elukkani täältä kämpältä ja suuntaamme korpeen! Tästä tulikin mieleeni, että pitäisi varmaan siivota täällä ja pakata lahjat ja vaatteet jo valmiiksi. Kauheaa, minähän tarvitsen kauheasti vaatteita sinne! Hmmm.. No kerkiäähän tässä vielä.

 Hyvää joulua!
 Sugar

 

 Ainiin, se pitää vielä lisätä!

 Kuuntelin tässä illalla rauhassa musiikkia koneeltani, olin rentoutuneena omassa kodissani, kun ovikello soi! Hieman pelästyin! Siellä oli kuitenkin kaverini, joka toi minulle lahjapaketin! Heti tuli huono omatunto, kun minulle ei ollut edes tullut mieleen ostaa kellekään kaverille mitään, mutta otin nöyränä lahjan vastaan, ja sieltä paljastui kirjanen. Se oli päällystetty minun kuvillani. :D Siis kuvilla useilta baarireissuiltamme noin vuoden ajalta. En voi rehellisesti sanoa, että olen parhaimmillani niissä kuvissa, mutta sen huomasin että ajalta kun olin parisuhteessa olin tavallisemman, lihavamman, tylsemmän näköinen kuin ajalta(eli suurin osa kuvista) kun olen ollut sinkkuna. Hitto vieköön, minähän olen onnellisen näköinen useimmista kuvissa! Minulla näyttää olevan hauskaa! Olisi ihanaa laittaa kuva kirjasesta tänne, mutta sitten minun täytyisi tehdä niin paljon sensurointia, että koko idea menisi hukkaan. Suunnittelin, että täyttäisin kirjan hauskoilla mieskokemuksillani 2010 vuoden ajalta, mutta sitten luin tarkemmin tekstin, jonka V oli kirjoittanut etusivulle: ""..täytä tämä kirja niillä päivillä ja hetkillä, jotka haluat muistaa myöhemmin." Ja minä en ehkä halua muistaa kaikkia hetkiä! :D Voisin myös käyttää tuota kalenterina, mutta millaisen kuvan se antaisi minusta jos huipputärkeässä palaverissa ottaisin esiin kirjasen, joka on täynnä kuvia minusta humalassa? 
 
 Nyt sitä leipää! Siivoilu ja pakkaaminen veivät huomioni pois nälältä. Ihan hyvä vaan! Otin jo varaslähdön joulukilojen karistukseen, ja nostelin tänään tommosia 5kg käsipainoja- tosin ehkä sen 3 minuuttia. Huomenna tosin kävelen töihin, joten ehkäpä se tästä!