Mistä aloittaisin? Tähän ja eiliseen päivään mahtui paljon. Jospa aloittaisin kertomisen loogisessa järjestyksessä. Sillon minun täytyisi kertoa Sweetiestä. Noniin..

 Tapasimme melkein vuosi sitten internetissä, IRC-Galleriassa. Miten huvittavaa ajatella tuota tutustumispaikkaa, mutta ei sen nyt niin väliä. Hän kuitenkin asui silloin lähellä silloista asuinpaikkaani, joten kyseessä ei kuitenkaan ollut kukaan ählämi Lähi-idästä. Anteeksi, jos loukkaan jotain tuolla "ählämi" nimityksellä. Se on vaan jäänyt puhevarastooni. Niin, tapasimme siellä netiiiissssä ja kirjoittelimme puolin ja toisin jotain kuukauden, kunnes hän ehdotti tapaamista. Jännittyneenä suostuin ja vastoin kaikkia turvamääräyksiä tapasimme hämyisellä(oli talvi ja pimeää) parkkipaikalla, taisi itseasiassa olla Alkon parkki ja kohtasimme toisimme silmästä silmään ilman muita ihmisiä ympärillä. Hän ei kuitenkaan osoittautunut hulluksi pedofiiliksi, kuten vitsailimme, vaan ihan tavalliseksi poikaseksi. Ajelimme ympäriinsä hänen Audillaan ja juttelimme niitä näitä. Kuitenkin tunsin, ettei hän ollutkaan niin kiinnostava mitä netissä ja seuraavana päivänä lähetin hänelle tekstiviestin, jossa pahoittelin ja totesin ettei meidän kannattaisi enää olla yhteyksissä. Karua. Kuitenkin päivän mittaan olimme yhteyksissä ja illalla viestien tyyli vaihtui hieman seksiin viittaavaan tyyliin ja kun kerroin etten ole harrastanut seksiä autossa, ja hän sanoi, että kokeillaan jos haluat, vastasin myöntävästä ja puolen tunnin päästä tapasimme.
 Satunnaista seksiä tapahtui koko kylmän helmikuun, kunnes pidimme molemmat hiljaiseloa pari kuukautta. Jotenkin emme pystyneet kuitenkaan olla ottamatta toiseen yhteyttä. Arvatenkin tapaamisemme olivat lähinnä seksin merkeissä. Testasimme auton, vanhan mummonmökin, kesällä viltillä peitetyn paljaan maan, sekä monia muita paikkoja mitä voi kuvitella. Ennen Sweetien tapaamista en voinut kuvitella, että tekisin jotain tälläistä. Tämän tekstin lukeminenkin nolottaa, koska tämä kaikki todella tapahtui. Aivan kuin en olisi itse ollut paikalla kun kohtasimme, aivan kuin joku toinen olisi ottanut paikkani ja tehnyt nämä kaikki hullut jutut, en minä.

 Voisi luulla, että tämän kaltainen suhde olisi hyvin sisällötön. Ei, me kuitenkin puhuimme hyvin paljon kaikesta mahdollisesta. Hänen kanssaan pystyin olemaan avoin myös ajatuksiltani. Lopulta loppukesästä aloimme olemaan avoimia myös toiselle vaihtoehdolle:parisuhteelle. En tiedä olinko silloinkaan oikeasti ihastunut häneen, mutta vietimme yhdessä aikaa enemmän kuin koskaan ennen. Ajattelin, että tästä voisi ehkä tulla jotain syvempää. Tiesin kuitenkin myös sen, että hän oli rakastunut vielä eksäänsä(hän kertoi sen itse), minä en ollut viehättynyt hänen ulkonäöstään sen suuremmin- aino rehellinen side välillämme oli keskusteluyhteys. Voiko ihminen seurustella toisen ihmisen kanssa, jos hän tuntee tähän ainoastaan..Jostain kumman syystä minulle tuli mieleen sana "sielujen sympatia", mutta ei kai nyt sentäs. :D

 Loppukesä alkoi vaihtua syksyksi ja tiemme erosivat. Hän teki minulle yhden aika ikävän tempun, jonka takia tunsin etten halua olla hänen kanssaan missään yhteyksissä. Tässä välissä päädyin pari kertaa eksäni syliin(virhe!virhe!), suutuin häneen totaalisesti, jonka seurauksena emme ole nyt puheväleissä. Eräänä hyvin humalaisena yönä päätin piristää itseäni lähettelemällä ihmisille tekstiviestejä ja Sweetie oli yksi älynväläyksistäni. En enää muista mitä lähetin, mutta keskusteluyhteys oli taas avattu. Tälläisenä suhde on jatkunut pidemmän aikaa, on/off, kunnes eräs päivä hän kertoi seurustelevansa- eksänsä kanssa. En ollut yllättänyt tiedosta, koska aavistin jotain sen suuntaista. No nyt tulee se, mistä en ole ylpeä. Olemme jatkaneet satunnaista seksiä, vaikka hän seurustelee. Olen "toinen nainen", vaikka siksi en itseäni tunne. Kuulostaa ylimieliseltä, mutta mielestäni vika on hänessä. Siteeraten hänen omiaan sanojaan suhteessa ei ole mitään vikaa, heillä ei ole riitoja, hän rakastaa tyttöystäväänsä(joka nimeä en muuten edes tiedä), mutta silti HÄN on hulluna minuun. Itse en ole hulluna häneen, hänen kroppaansa, hänen rakastelutaitoihinsa. Ehkä lähinnä kaipaan läheisyyttä ja sitä saan häneltä silloin tällöin, pajatso-ilmiö, jonka takia minäkin olen hieman addiktoitunut peliimme. Onko pettäminen silti läheisyydenkaipuun arvoista? Ei, mutta en tiedä milloin ja miten lopettaa.

 Tälläinen on siis tilanteeni Sweetien suhteen. Toki voisin vielä kertoa jotain eksästä, mutta häneen en haluaisi tuhlata hyvää kirjoittamisaikaa.

 Muihin aiheisiin! Olimme Viivin kanssa eilen pikkujouluissa, tässä hieno kuva pikkujoulujen esitteestä: 

Hänen ostamansa ennakkoliput kätösissämme suunnistimme bailupaikkaan kello 11 aikoihin ja sisällä iloksemme huomasimme, että pari namijuomaa(Breezer ja Karpalolonkero) olivat 3e kappalehintaan! Huominen työpäivä mielessäni kuitenkin yritin himoita janoani ja keskittyä sen sijaan tanssilattiaan ja paikalla soittaneeseen live-bändiin. Hyvät aikeeni eivät täysin toteutuneet, koska kun juomisen aloittaa, sitä on vaikeaa hillitä, ja paikalle saapunut eksä uuden(sadannen?) tyttöystävänsä kanssa häiritsi keskittymiskykyäni.
 Hitaiden aikaan lähdimme kotiin, toki grillin kautta. Itse tilasin maailman surkeimman makuisen juusto(en koskaan löytänyt sitä juustoa)hampurilaisen ekstravalkosipulimajoneesilla ja majoneesilla, sekä valkosipulilla. Nam, terveellistä ja hyvin pahan hajuista- ainakin seuraavana päivänä suussani. Onneksi minun ei tarvinnut huolehtia siitä mitä deittini ajattelisi viettelijättärensä sulotuoksuista, vaan nukuin yöni hyvin levottomasti ja pää pyörällä yksin. Viivi sentäs sai pussailla erään pitkän blondin kanssa, minä tyydyin näyttämään nyrpeää naamaa jokaista raukkaa kohtaan, joka uskalsi lähestyä minua. :D Olen kauhea!


 "Viivi" ja minä(oikealla) parin ihanan halvan karpalolonkeron jälkeen. :) 

 Tällä kertaa rohkaistuin yksin pyöräilyn suhteen ja hyräilemällä "jumalan kämmentä" pääsin turvallisesti kotiin omaan sänkyyni. Totuttuun tapaani piristin itseäni lähettämällä tekstiviestin Sweetielle. Sitä ennen olimme pitäneet hiljaiseloa, hänen viime torstaisten ohareitten jälkeen. Hänen piti tulla yöksi luokseni, mutta hän perui. Se ei yllättänyt minua lainkaan. Noh, kissa ei pääse viiksistään, joten lähetin siis viestin ja hän vastasi siihen aamulla. Tuttuun tapaan viestien sävy vaihtui pian(katsoin kännykkääni laskeakseni, 2 normia, 3. oli jo seksuaalinen) comfort zonen ulkopuolelle. Naureskellen hän ehdotti minulle, että soittaisin töihin ja ilmottautuisin sairaaksi(houkutteleva ajatus aamuisessa krapulassa) ja hän tulisi luokseni pitämään kivaa(ei niin houkutteleva ajatus).

 Tälläistä siis eilen, tämä päivä on mennyt jaksellessa. Odotan NIIN innolla viikonloppua! Yritän suostutella äidin ostamaan minulle kaikkea ruokaa, mm. jouluruokia, kuten lanttulaatikkoa(joka on loppunut AINA kun käyn kaupassa), stroganoffia ja perunamuussia. Piirakat munavoilla olisivat myös hyviä. Lisäksi aion kokata ja leipoa mahdollisemman paljon, jotta voisin ottaa ruokaa mukaani ja laittaa pakastimeen täällä. Ah, ruoka! <3 Selviäisin helposti ilman miehiä, mutta ilman Bolognese pitsaa lähipitseriasta, kaupan Mozzarella pitsaa, Pringlessejä, Kinder Buenoja, tummia viinirypäleitä, mehujäitä ja suklaata elämä ei olisi elämisen arvoista. Se ei vain olisi.

 Loppuun kuva Maailman Ihanimmasta Kisuvauvasta, Iikka. Kuka tarvisee miehiä kun sinulla on tälläinenkin?

 

Love,
 Sugar