Hei!

 En tiedä paljon minun pitäisi esitellä itsestäni tässä, koska ajan kanssa tulen varmasti avautumaan enemmän. Ehkä pieni kuvaus ja that's it! Olen parikymppinen(hyvä on, parin kuukauden päästä 20v.!!) nuori nainen, joka opettelee tällä hetkellä vastuullista elämää syksyisen yksinmuuttamisen ja välivuoden takia. Ensi vuonna olisi tarkoitus muuttaa jo aivan eri kaupunkiin, joten nyt aion ottaa ilon irti ja tapailla niin montaa miestä kuin kerkiän ennen sitä! Olematta tietenkään "kevytkenkäinen".. Tai ehkä vähän! Ovathan kengät, kevyet sellaiset, kauniilla korolla, yksi monista heikkouksistani.. :) 

 Perjantaina menimme kaverini Viivin(muutan nimet, kuinka omaperäistä!) kanssa baariin, kuten olimme jo sopineet alkuviikosta, siis keskiviikosta! Tämä kaverini on onneksi sellainen, jonka kanssa baarissa saa tanssia sydämensä kyllyydestä ja sitäkös me tyttöset teimmekin! Voin nyt kertoa, että korokoneitsyys tanssin suhteen on menetetty. Mutta meneehän se niin, että jos tuntee että osaa tanssia hyvin, myös osaa? :p Ehkei, mutta hauskaa oli! Jo alkuillasta valmistautuessa hehkutin kaverilleni, että tänä iltana kyllä saadaan miestä. Omasta viime kerrastani oli jo melkein kuukausi, ja sekään kerta ei ollut niin kummoinen, että siitä olisi riittänyt fantasiointia pitemmäksi aikaa, joten uusia kokemuksia kohti!
 Baarissa katsastimme parilla silmäyksellä paikan ja totesimme iloisena, että eräs tanssityttö tapahtuma oli saanut runsaasti miehiä paikalle. Hetken päästä totesimme myös, että miehet jotka pitävät tanssityttö- esityksistä, eivät ole aina niitä sivistyneimpiä, parhaimman näköisiä ja muutenkin parhaita miehiä. Voi jos vaan olisin jo silloin pysähtynyt ajattelemaan, että jos tämä on taso, ei illasta voi odottaa sen suurempia! 
 Tietämättöminä tulevan illan tapahtumista tanssimme iloisia tanssilattialla, kunnes poket häätivät meidät pois "naiskauden" tieltä. Nyreissämme hoimme sitä, miten tässä menee hyvää tanssimisaikaa ja esitys tulee varmaan olemaan aika surkea, kuten se olikin. Noh kallisarvoisen puolituntisen jälkeen ryntäsimme, ei tanssilattialle, vaan tanssikorokkeelle. Kaverini Viivi oli jo hetkeä ennen löytänyt pikku pojan, joka urheasti henkselit ja kurarukkaset käsissään.. Hyvä on, kaverin iskemä "mies" oli hieman nuoren näkönen tapaus, mutta voin vakuuttaa että täysi-ikäinen! Tanssimme siis kolmestaan korokkeella saaden kummastuneita katseita(naisilta) ja ihailevia silmäyksiä(miehiltä). Näin ainakin haluan toivoa.
 Ilta läheni loppuaan, hitaat alkoivat soida ja rohkeasti patistin nuorta paria tanssilattialle. "Haluatteko tanssia hitaat? Menkää, menkää!", sanoi surkea, ikuisesti miehetön vanhapiika-minä. Pieni mahdollisuus silmissäni menin kuitenkin roikkumaan tanssilattian reunalle ja pari surkeaa tapausta torjuttuani, kohdalleni osui yksi vähemmän surkea tapaus(niissä olosuhteissa!) ja suostuin illan hitaisiin.

 Mies oli kaikkea muuta, mitä haen mieheltä- niin ulkonäöllisesti kuin sisäisestikin: ronski, lyhyt, tanakka, siilitukkainen.. Tarvitseeko minun luetella enempää? Jollekin toiselle varmasti hyvä tapaus, mutta ei minulle. Olin kuitenkin niin surkeana miestilanteestani, että päätin ottaa Ronskin kotiini. A. minua pelottaa kävellä/pyöräillä yksin kotiin B. ajattelin, että silmissäni saattoi olla jotain vikaa(kuivat piilarit tai muuta) C. se melkein kuukauden kuiva kausi, joten.. Viivi oli samaan aikaan baarista poistuessamme taluttanut pikku pojan mennessään. Kotiin päästyämme suuri virheeni alkoi paljastua minulle. Tunsin, että en tuntenut mitään kiinnostusta mieheen! En edes seksuaalista. Niimpä vetosin naisuniversumin vanhimpaan kikkaan eli päänsärkyyn ja pyysin, että voisimme vain nukkua. Köriläs suostui, mutta silti viestin koko yöni vain torjuen miehen "hienovaraisia" käpälöintejä. Ronski(en tiedä kummalla nimellä kutsuisin häntä!) selitti surkealla äänellä, kuinka hän ei ole saanut pitkään aikaan. Mielenkiinnosta kysäisin miten pitkään aikaan ja vastaus oli "pitkään". En kuitenkaan katsonut asiakseni olla hänen pelastava enkelinsä, vaan ristin jalkani, painoin käteni otsalleni muistuttaakseni päänsärystäni, käärin peitoin(yksi, aino, josta käytin yli puolet) ympärilleni ja teeskentelin nukkuvaa. Onneksi kissani on jo nyt pentuna tottunut nukkumaan vieressäni(myöhemmin huomasin, ettei tämä aina ole siunaus), joten se katsoi asiakseen toimia moraalisena vahtina- miehen kädet pysyivät omalla puolellaan, kunnes kisumirrille tuli nälkä ja se hylkäsi minut sänkyyni ison pahan suden kanssa. Niimpä pienenä vaivanpalkkana(mies kantoi hesen ateriani kävellessämme kotiini) harrastimme hieman käsipeliä. Virhe sekin, koska kohta huomasin, että joudun vaihtamaan lakanat. Jes!
 Aamu tuli hyvin hitaasti, mutta pääsin lopulta ennen puolta päivää eroon miehestä. Heti tietenkin kyselimme puolin ja toisin Viivin kanssa kuulumiset viime öistämme. Hyvin ylpeänä totesimme, että olimme molemmat säästäneet itseämme avioliittoon eli toisinsanoen emme olleet harrastaneet seksiä sinä yönä yhden yön hoitojemme kanssa. Hänellä oli kyse pojan kokemattomuudessa, minulla miehen liiallisessa kokemuksien hausta.

 Kirjoitan hieman myöhemmin lauantai-illan tapahtumista! Nyt Tuntemattoman sotilaan pariin ja ruokaa massuun!