Torstaina ajattelin, että se päivä oli onnenpäivänä. Heti aamusta kun lähdin pyörälläni liikenteeseen, ensimmäisessä kadunylityksessä jouduin väistämään useita autoja. Tai siis jouduin odottamaan kadun reunassa, että pääsisin ylittämään suojatietä. Kuitenkin yht'äkkiä linja-auto ja citymaasturi pysähtyivät ja päästivät minut yli. Ihmeellistä! Tätä ennen linja-autot ovat yrittäneet ajaa päältäni. En muista olenko kertonut täällä kuinka vanhuksia kuljettava tilauskyyti ajoi perässäni ensin parikymmentä metriä jalkakäytävällä. Se oli menossa samaan kerrostaloon kuin minä. Olin siis itse pyörällä. Samana päivänä samantapainen tapaus tapahtui kaupan edessä. Oli siis mahdotonta väistää! Linja-auto kuski taas oli näköjään päättänyt, että hänen aioa tehtävänsä on kuskata mummot oikeaan osoitteeseen, mitäs pieniä jalankulkijoista! Olin siksi aivan ihmeissäni tämän kohteliaan kuljettavan käytöksestä. Jatkoin matkaani töihin, jossa kaikki muukin meni putkeen. Tällä viikolla olen ollut oikea poropeukalo. Maanantaina rikoin YHDEKSÄN lasia kerralla, keskiviikkona rikoin tosin vain yhden lasin. No, torstaina huono onneni näytti kääntyneen, koska olin parhaimmassa iskussa töissä ja sain hyväksyneitä hymähtelyjä kun kerroin jatkavani työsopimusta.
 Kun pääsin kotiin kirjauduin heti Facebookkiin ja selasin läpi sivuja, mm. Facebook- ihastukseni profiilia. Hetken mielijohteesta lähetin hänelle viestiä. En odottanut, että hän vastaisi siihen. Niin kuitenkin oli käynyt ja viestittelimme puolin ja toisin parin viestin ajan. Vastasin eilen klo viiden aikaan hänen viimeisimpään viestiinsä. Odotan vieläkin hänen vastaustaan.. Oih, se siitä sitten? Tyypillisenä naisena olen jo ehtinyt ylianalysoida tämän tapauksen puhki. Hän on joko a. ei kiinnostunut b. parisuhteessa(josta olisi tietysti voinut mainita!) c. hajoittanut tietokoneensa osiin merkonomin pienenä kokeiluna d. ei ole saanut viestiäni e. on menettänyt luku- ja kirjoitustaitonsa. Veikkaan aata..

 Mutta en jaksa olla liian pitkään surullinen pakeista! Onhan tänään kuitenkin tiedossa kaikkea kivaa. Puolilta päivin menen kampaajalle, saan siellä toivottavasti Eva Longoria- hiukseni ja sitten suuntaan kotiin valmistautumaan illallisiin synttäreihin. H&M- paketti ei tullut tälläkään viikolla, joten äidiltä saamalla valtakirjalla kävin lunastamassa pankista kahdesti maksetun laskun hyvitysrahat. Nämä olivat tulevat mekko- rahani. En löytänyt tällä kertaa tavanomaista röyhelöpitsileopardikuviollista- mekkoa, kuten yleensä(kuulostipas kauhealta! :D) vaan aika yksinkertaisen mallisen vaaleanpunaisen pitemmän topin, jossa on etumuksessa samanvärisiä paljetteja ja hopean väristä kuviointia. Nyt minun täytyy miettiä laitanko alle mustat sukkahousut kuten suunnittelin, koska a. esimerkiksi mustat rintsikat näkyvät hieman alta b. tuo oli ainoa syy.. En omista ihonvärisiä sukkahousuja! Olen samaa mieltä seiskan muotitoimittajan kanssa, että on suuri muotivirhe laittaa ihonväriset sukkahousut sandaalimallisten korkokenkien kanssa, ja minähän ajattelin laittaa juuri tälläiset kengät. Tämä naisen elämä on niin vaikeaa!!

 Nyt lähden meikkaamaan. Heräsin viime yönä kello viiden aikaan ja olin aivan varman, että on jo aamu. Pupu piti taas emäntänsä hereillä. Täytyy jotenkin yrittää saada piilotettua nämä väsymyksestä, pettymyksestä ja iästä johtuvat silmäpussit.