Aamuisella heikkouden hetkellä lähetin Unelmamiehelle tekstiviestin. Siskoni oli pari minuuttia aiemmin soittanut minulle ja herättänyt minut tokkuraisesta unesta. Kieltäydyin aluksi lähtemästä lapsuudenkotiini vierailulle, mutta siinä sängyssä pyöriskeltyäni, soitin hänelle takaisin ja sanoin tulevani mukaan. Levottomuuteni tuntui johtuvan siitä, että minulla oli pitkiin aikoihin yksinäinen olo sängyssä. Olisi ollut kivaa käpertyä jonkun kainaloon ja jatkaa kissanunta vain siksi, että ei olisi ollut mitään rajotteita, kuten töitä. Niimpä lähetin hänelle tekstiviestin. Ei mitään epätoivoista, vaikka oloni olikin epätoivoinen. Tai no ehkä vähän epätoivoista oli viestin lähettämisaika. Kello yhdeksän aamulla. Mutta itse uskon, että tekstiviestit yökahdentoista jälkeen ovat epätoivoisia- muut ajankohdat vielä menettelevät!

 Hän ihme kyllä vastasi! Lähettelimme pari viestiä vielä, kunnes nyt hänestä ei ole taas kuulunut mitään useampaan tuntiin. Onneksi viimeinen viesti minulta hänelle ei sisältänyt kysymystä. Voi miksi olen niin ihastunut häneen? Miksi hän ei tunne samoin? Miksi kiinnostun miehistä, jotka eivät halua minua? Nautinko sellaisesta tilanteesta? Kysymyksiä kysymysten jälkeen. Eikä edelleenkään vastausta.

 Filmntownista vuokraamani Sinkkuelämän 6. tuotantokausi hieman lohduttaa tässä epätietoisuudessa, koska sarjahan on täynnä epäonnistuneita miessuhteita, mutta en vain haluaisi uskoa, että "he's not into you". Koska minä olen niin into him! Ja hänkin vaikutti jo paljon vapautuneemmalta sängyssä viime kerralla mitä silloin ensimmäisellä kerralla. Että hän olisi jo alkanut tottua minuun, että hänelle olisi tullut tunne, että minä olen se ihanan tuttu ihminen hänelle. Ei tosin olisi ensimmäinen kerta, kun seksi ja intohimo sekoitetaan niitä suurempiin tunteisiin. Ainakaan minun kohdallani! Voisin sanoa, että suhde eksään on ollut minun kohdallani suurin intohimoon perustuva suhde.

 Ja byyhyy, meinasin kirjoittaa, että ehkä vappuna tapahtuu jotain jännittävää! Olisi hyvä sää ja näin, mutta ilmatieteenlaitoksen sääennusteen mukaan vappuperjantaina sataa runsaasti vettä! Miten tylsää! Yleensä vappuna sentäs paistaa aurinko vaikka olisikin kylmää. Nyt olisi tiedossa vain kylmää ja vettä. Niinkuin minun elämäkin, yhtämittaista sadetta ja räntää, välillä auringonpaistetta mutta ei koskaan päivää pidempää. Olipas synkkää. Minä en kuitenkaan koskaan jaksa olla vihainen tai pettynyt mihinkään tai kehenkään pitkään. Sen kuitenkin tiedän, että mies pinkkien lakanoiden välissä saisi minut unohtamaan surkean sään hetkessä.

 Ainiin, Uusi mies ei edelleenkään tullut vierailulle, mutta ei se mitään. En minä olekaan enää niin kiinnostunut hänestä. Tosin en tiedä olinko alunperinkään.

Minun piti vielä kirjoittaa rakkaudesta, aivan kuin tietäisin siitä paljoa.. Luin tänään hyvän lehtikolumnin rakkaudesta. Siinä sanottiin, että rakkaus on kuin tuntematon maanosa. Kukaan ei siis sen mukaan tiedä rakkaudesta. Tai siis siitä, mitä rakkaus oikeastaan on. Koska itsekään en enää jaksa pohtia sitä, varsinkin kun pitäisi jaksaa vielä pestä hiukset huomisia töitä varten, päätän tämän postauksen sanoihin. Love.. *

 

 *siteeraan Sinkkuelämää aivan liikaa!