Voi luoja mikä olo minulla oli kun heräsin! Päässä heitti, askel samoin, suuta kuivi, oksetti ja päähän koski. Tunnetaan myös nimellä krapula. Hitto(edellisistä tiedoista poiketen, olen alkanut käyttää tätä sanaa oikeassakin elämässä, nykyisin aivan liikaa..) kun arkipäivät menee töissä odotellen viikonloppua ja juomista. Mietin, että miten pitkään tätä jaksaa. Ensinnäkin rahaa menee aivan turhaan! Voisin käyttää ne ruokaan, vaatteisiin, vaikka karkkiin, mutta joku alkoholi, ei mitään järkeä. Ja tiedän, että menen baariin jo heti ensi viikolla, mutta tällä hetkellä kaduttaa koko eilinen, juomisen osalta siis. 


 Entä miehet? Noh, tämän kaupungin miehet on niin nähty! Kuvalisin heitä sanoilla lyhyitä, tanakoita, lapsia, varattuja, homoja, ylimielisiä, liian laitettuja ja kauheita. Ehkä olen asunut liian pitkään täällä. Noin kuukausi sitten kävin ystäväni luona aivan eri kaupungissa ja voi luoja siellä oli ihania miehiä! Olen hyvin nirso miesten suhteen, mutta siellä baarissa olisin voinut ottaa vaikka joka toisen vastaantulijan! Ja miehet myös lähestyivät eri lailla kuin täällä, tanssivat ihanasti tanssilattialla, eikä se ollut kuorrutettu pelkästään naisilla niinkuin täällä, kehuivat minua, halasivat minua, halusivat minua!! Onneksi opiskeluni alkavat siellä ensi syksynä. :) Oih, ehkä jaksan tämän talven vain ajattelemalla niitä ihanuuksia.

 Dig-projektiin ei tullut parannusta tälläkään reissulla, enkä ihmettele ollenkaan, mutta sain sentäs tanssia yhdet hitaat pikkupojan kanssa, joka oli minua laihempi, vain hieman pidempi kuin minä(olen 156cm), sekä hänellä kuulemma oli ollut Viivin kaverin kanssa jotain juttua(hän itse ei tosin kertonut tätä vaan V :D), joten sekin laski pisteitä. Hylkäsin veikkosen tanssilattialle hitaiden jälkeen ja lähdimme Viivin kanssa pakkaseen. Dollyn hampurilaisen kääreet roskiksessani muistuttavat ainoasta eilisillan tyydytyksestä. Huoh.

 Sugar