Aikani kuluksi tein pienen kollaasin käsilaukkuni saloista. Arvelen, että oman laukkuni sisältö on luultavammin vähäinen verrattuna norminaisen laukkuun. Tälläistä minä kuitenkin löysin vakilaukkuni sisältä: 29 kuittia(useimmat tämän vuoden puolelta), kaksi pääsylippua(useimmiten laitan nämä liput matkassa olevan pikkulaukun sisään), 3 elokuvalippua, 2 lahjakorttia(toinen salille, toinen The Body Shoppiin), kännykän suojuksen(itse kännykkä viettää aikaansa tyynyn alla yön jäljiltä), 1 huulivoide(jota olen muistanut käyttää sen yhden kerran), 3 sidettä(täytyy aina varautua pahimpaan!), 1 ripsari(hei, etsinkin tätä ripsaria!), 1 aurinkolasit, jotka olivatkin koko ajan laukussani kun kävelin ulkona siristellen silmiäni, kampa ja pinnejä, 1 hiuslenkki(näitäkin olen pitkään etsinyt) sekä 1 tikkari(jonka äsken söin) ja 1 pussi purkkaa, PLUS Ärrältä saatu tarrojen keräyslapuska. Mutta tuskin kerään noita tarroja, koska käyn ärrällä niin harvoin ja esitellyt korut eivät oikein miellytä silmääni.

 Sitten itse aiheeseen! Ajattelin tehdä pienen leffa-arvostelun. Olen käynyt parin kuukauden aikana kolmesti elokuvissa. Ensimmäisenä kävin katsomassa Avatarin, sitten Prinsessan&Sammakon ja viimeisemmäksi Oman taivaan.
 

 Avatar

 "Avatar on James Cameronin ohjaama ja käsikirjoittama scifielokuva, joka julkaistiin maailmanlaajuisesti 18. joulukuuta 2009.[2] Elokuva on Cameronin ensimmäinen elokuva sitten Titanicin (1997). Arvioidulla 237 miljoonan dollarin budjetilla[1] Avatar on neljännellä sijalla maailman kalleimpien elokuvien listalla. Termi ”Avatar” tulee sanskriitin kielen sanasta Avatāra, joka tarkoittaa hän joka laskeutuu.[3]--"

 Noniin, tuossa wikistä lainatut perustiedot. Katsoin eilen Oscar-gaalan koostetta Neloselta. Siinä näytettiin ohjaajan esittelyssä pieni pätkä Avatar-elokuvaa. Tajusin, että tämä elokuva kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa elokuvateatterissa! Tavan screeniltä se näytti selvästi tietokoneella tehdyltä(kuten se onkin), jotenkin siinä ei ollut samanlaista hohto ja eloa, kuin katsoessani sitä 3D-versiona elokuvateatterissa. Käykää katsomassa se vielä kun on mahdollista!

 Parhaat puolet elokuvan kerronnassa oli rakkaustarina. Ehkä vähän kornisti "rakkaus voittaa kaiken" ja "yhdessä selviämme", mutta tämä kornius oli kuitenkin naamioitu hienosti. Minäkään pessimisti en pystynyt olla liikuttumatta kun Jake(Sully, Sam Worthington) ja Neytiri(Zoe Saldana) löysivät toisensa aika eroottisessakin kohtauksessa. Lopun sotakohtaus oli hienosti tehty. Luonto vastasi Jaken rukouksiin ja tuli eläinten avulla voittamaan viholliset. 
 Jäin myös miettimään sitä, miten minäkin katsojana elokuvan loppupuolella halusin viettää enemmän ja enemmän aikaa avatar-kehon avulla Pandorassa kuin tylsässä ihmiskehossa. Uih, tätä elokuvaa on niin vaikeaa selittää! Se on vain hyvä, niin hyvä!
 

Prinsessa ja Sammakko

 "Prinsessa ja sammakko (The Princess and the Frog, alkuperäiseltä työnimeltään The Frog Princess) on Disneyn 49. animaatioelokuva, joka sai ensi-iltansa11. joulukuuta2009. Sen ohjaajina toimivat John Musker ja Ron Clements, joiden aiempia ohjauksia ovat muun muassa Oscar-voittajat Pieni merenneito, Basil Hiiri - Mestarietsivä ja Aladdin.--"

Disney-fanina halusin käydä katsomassa heidän uusimman animaationsa. Tyyli oli disneylle ominaista alkuperäistä käsinpiirtämistä(?), olisiko tämä oikea termi. Juoni ei niin kauheasti houkutellut, koska luulin että olen jo nähnyt useimmat Sammakkoprinssi- leffat. Onneksi tässä elokuvassa ainoat sammakot olivat Prinssi Naveen ja Tiana. Ei mukahauskoja sammakkojen svengaamia laulutanssi-kohtauksia. Sen sijasta elokuvaan oli suunniteltu erityinen osa tulikärpäsille, alligaattoreille ja mustalle magialle, mikä mielestäni oli Disneyn rohkea ratkaisu. Disney tuntuu suosivan henkimaailmaa(Leijonakuningas, Pocahontas, Anastasia joinakin esimerkkeinä), joten tämä ei yllättänyt- sen sijasta henkimaailmakohtaukset olivat pelottavia! Ehkä olen vain herkkä, mutta minulle tuli vähän painostava olo näistä kohtauksista. Toisaalta tykkään onnellisista lopuista ja aluista, ja onnellisuudesta siinä välissäkin. :D

 Tämäkin kannattaa käydä katsomassa, tosin tämän elokuvan kohdalla ei menetä niin paljoa vaikka sen vuokraisikin tylsän iltapäivän ratoksi. En muista yhtään laulua elokuvasta, enkä oikein hauskoja letkautuksiakaan, joten siitä vähän miinusta. Koska suosin tähtiluokitusta asiassa kuin asiassa, antaisin elokuvalle 3 tähteä viidestä. :) 
 

 Oma taivas

"Oma taivas (engl. The Lovely Bones) on yhdysvaltalaisen kirjailijan Alice Seboldin esikoisromaani vuodelta 2002. Suomeksi sen on kääntänyt Pirkko Biström vuonna 2003.[1]Peter Jackson ohjasi sen pohjalta samannimisen elokuvan vuonna 2009.--"

Hmm.. aika iso pettymys. Mielestäni usein kirjoista tehdyt elokuvat onnistuvat, vaikka eivät tietenkään koskaan voi olla samalla viivalla alkuperäisen tarinan kanssa. Tämä elokuva ei ole samalla viivalla vaan haudattuna jonnekin paljon, paljon syvemmälle. Yleisöä ei ollut paljon katsomassa, ehkä parikymmentä, joista useimmat olivat nuoria aikuisia tai keski-ikäisiä naisia. Oikeimman arvion elokuvasta antaisi se mies tai nainen, joka nukahti kesken elokuva ja kuorsasi kovaäänisesti. Se oli hyvin huvittavaa! Itsekin katsoin kaksituntisen näytöksen aikana viimeisen tunnin ajan kelloani koko ajan. Minulla oli vessahätä eikä elokuva onnistunut pitämään huomiotani siinä niin että olisin unohtanut fyysisen vaivani. 
 Kaikenkaikkiaan elokuva oli sekava. Taivakohtaukset, joita niin paljon odotin, olivat kuin sekavasta unesta. Murhauskohtaus, joka on myös merkittävä kohtaus kirjassa, oli toki ahdistava samalla tavalla kuin kirjassa. Ehkä tähän vaikutti eniten taustalla kuuluva pulssin ääni. Täytyy kyllä sanoa, että älkää hyvät ihmiset käykö katsomassa tätä vaan lukekaa se mieluummin kirjana!

 Yksi tähti hyvistä näyttelijöistä.