Joskus minuun iskee kauhea vimma toteuttaa sen hetkisiä ideoitani. Pari tuntia sitten minusta alkoi tuntua, että kirjahyllyni alakaapit TÄYTYY saada siivottua turhasta romusta. Niimpä otin esiin pari muovipussia ja aloin lajitella tavaroita sillä periaatteella, että jätän vain kaikista tarpeellisimmat asiat. Heitin roskiin rippikoulun oppimispäiväkirjan, koska itseasiassa en kyseisen leirin aikana oppinut mitään uutta Jumalasta tai kristinuskosta. Sen sijaan opin miten herkullisen näköinen pylly eräällä pojalla oli, ja käytinkin suurimman osan leiristä hänen takamuksensa tiirailuun. Säästin sen sijaan erään uskonnonkokeen, josta olin saanut yhdeksän puoli arvosanan ja nyt kun luin vastauksiani, oli arvosana mielestäni hyvin ansaittu. Suurin syy miksi säilytin tämän kokeen(ja varmaan oli silloinkin kun olin sen säilönyt lipastoni laatikkoon) oli se, että yhteen vastaukseen oli joko saanut piirtää sarjakuvan tapahtumasta tai kirjoittaa esseen. Noh, minä olin piirtänyt sarjakuvan ja voi että se oli hieno vieläkin! Joskus mietin, miksi en enää piirrä aktiivisesti vaikka minulla näyttää olevan siihen taitoja.

Roskiin joutui myös kasamäärin erilaisia papereita, tositteita, laskuja ja muita minulle lähetettyjä juttuja. Nyt voin sanoa, että kirjanpitoni tärkeimmistä papereista on selkeämpi kuin ennen. Tietenkin täällä asunnossa on paljon esineitä, joita en yksinkertaisesti voinut heittää roskiin, kuten hurja määrä kirjoja. Miksi ihmeessä haalin joskus kasamäärin kirjoja? Suurinta osaa ostamistani kirjoista en ole koskaan lukenut, ja nekin joita luen keräävät pölyä. Kumpa äitini tai kuka tahansa tulisi hakemaan kaikki ylimääräiset tavarat mahdollisimman pian! Inhoan tätä sekasortoa! Haluankin että uudessa kodissani elän paljon askeettisempaa elämää kuin tässä nykyisessä. Voisin ainakin rajoittaa DVD-levyjen ostoa. Hih, rajoitan niiden ostoa kunhan saan ensiksi Discshopista tilaamani Mummy Franchise Collectionin. En tiedä mikä siinä on, että olen ihan hulluna Muumio- elokuviin! Harmittelin pitkään, kun unohdin tässä eräs sunnuntai katsoa Muumio trilogian kakkososan televisiosta. Kohta omistan ne kaikki ja pari muutakin seikkailuelokuvaa, ja voin kotini rauhassa haaveilla seikkalijattaren roolista!

 Niin paljon kuin olen iloinen ja innoissani tästä muutosta, olen yhtä lailla peloissani. Tai no en peloissani, mutta huolestunut. En enää muista viimesyksyisen muuttoni yksityiskohtia ja nyt tuntuu, että en mitenkään voi muistaa tehdä kaikkia osoitteenmuutoksia ja ilmoituksia isännöitsijälle ja muuta! Pidempi muuttomatka väsyttää jo ajatuksena, ja huolestuneisuus kissan suhtautumisesta uuteen kotiin huolestuttaa jo nyt. Olenkin miettinyt, että toisin Iikan uuteen kotiin vasta aivan viimeisenä, että sen ei tarvitsisi stressaantua muuttolaatikoista ja vielä stressaantuneemmasta äidistään. Itse muutto on vain yksi asia, joka vaivaa minua. Ehkä enemmän vielä huolestuttaa kesän aikainen yksinäisyys. Ainut kaverini, joka asuu tässä uudessa kaupungissa tuleekin yllättäen kesätöihin tänne kaupungiin, jonka minä jätän taakseni. Kivaa.. En tietenkään voi olla hänelle suuttunut, koska hänenkin täytyy yrittää saada tienattua kesän ajan, mutta olisihan se ollut ihan kiva, jos hän olisi voinut tutustuttaa minut uuteen kotikaupunkiini. Nyt minun pitäisi tehdä se yksin ja mielestäni esimerkiksi yksin baariin meneminen on jotain aika surkeaa. Minä ainakin tarvitsen tukea kavereistani. En pidä siitä, jos minut jätetään yksin. Sen lisäksi kaverin kanssa on paljon kivempaa tanssia kuin parin sinut piirittäneen ählämin, vaihto-opiskelijan ja juuri 18-vuotta täyttäneiden hiuspantapoikien kanssa- kuten joskus jo aiemmin totesinkin. Pitäisi nyt vaan miettiä niitä ihania miehiä keitä siellä minua odottaa..

 Voi hitto! Olen koko päivän katsonut Taru Sormusten Herrasta elokuvia, ja juuri nyt kun Frodon pitäisi heittää sormus mäkeen, hän sanookin "Se on minun." ja tunkee sen nakkisormeensa. Hiton Frodo!!! Muutenkin nämä TSH-leffat ovat hieman naurettavia. Siis hyviä, mutta jotenkin ensimmäisessä osassa oli tarinaa, pieniä pelottavia kohtauksia, toisessakin osassa vielä pysyttiin tarinassa, mutta nyt tämä kolmas osa on vaan pelkkää tappelua enkä minä pysy yhtään kärryillä milloin on menossa mikäkin taistelu. Uuh hyvä, nyt se sormus tuhoutui!

 Kello lähentelee kymmentä ja minä yritän vaan muistella moneksi minun pitäisi mennä huomenna töihin. Varmaan kympiksi. Hyvä, ei niin aikaista herätystä ellei sitten kissa herätä minua aikaisin. Minulla on töitä enää kaksi viikkoa. Kaksi lyhyttä viikkoa ja sitten voin keskittyä kunnolla pakkaamiseen. Hassua, että kaikki suunnitelmani muutosta ovat toteutuneet. Joskus puoli vuotta sitten kun sopimukseni uusittiin, laitoin tarkoituksella loppumispäiväksi 14.5, koska siten minulla olisi aikaa pakata rauhassa ennen muuttoa jonka toivoin olevan toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Ja niinhän siinä kävi, että muuttopäiväni on 1.6. Oudolta, että siihen on vain kuukausi. Nytkin on jo toukokuu, mutta kevät ei tunnu edistyvän. Tänään satoi rakeita! Ehkä kunnon vesilumisademyrskyt antavat vauhtia loppulumille, mutta niin antaisivat myös kahdenkymmenen asteen lämpötilatkin! Minä tarvitsen auringonpaistetta.