Kaverini lähetti minulle listan bilebiiseistä. Tietysti heti etsin ne Spotify:stä. Vihdoinkin sain tietää minkä nimisiä lempparibaaribiisini ovat! Armin Van Buurenin In And Out Of Love ei ole lempparibiisini. Se on käsittämättömän surullinen. Ei vain sanomansa takia, vaan tuon musiikin ja naisen äänen takia. Lisäksi olen varmaan joskus kokenut jotain "traagista" baarissa tämän biisin aikana, koska minulle tulee tajuttoman ahdistunut olo. Tyhmää.

 Jotenkin tuntuu, että olen muutenkin vähän allapäin näinä päivinä. Minulle tapahtuu vaikka miten paljon hyviä ja iloisia asioita, mutta illan mittaan monia yksinäisinä tunteina päästän surumielisyyteni valloilleen. Jaksan vain olla ja pohtia elämää. Pohdin niin kauan kunnes en jaksa tehdä sitäkään, tai en pääse sen suurempaan lopputulokseen siitä, miksi olen yksin, miksi tunnen riittämättömyyden tunteita, miksi kadehdin muita, miksi en ole parempi raha-asioissani, miksi etsin hetken nautintoa niin monista eri asioista, miksi en ole järjestemällisempi, miksi yhä mietin suurimman osan päivästä sitä mitä muut ihmiset ajattelevat. Pöh. Ja tälläisten ajatusten takia olen allapäin.

 Haluan lisätä unelmamieslistaani taas yhden kohdan lisää. Haluan, että mies rakastaa eläimiä ja lapsia. Niin pitkään kuin elän, minulla tulee aina olemaan lemmikkejä. Luultavammin kaksi tai useampi kissaa, pari koiraa, hevonen(pieni unelmani), possuja, joita ei koskaan saa syödä(tai edes vitsailla niiden kuullen joulukinkuista!), kanoja, joiden munia saa syödä ja kesäisin ne saavat hautoa pari tipua, hanhia, koska tuovat mieleeni Beatrix Potterin kirjat ja Aristokatit.. Sellainen pieni maatila! Tällöin miehen täytyy haluta huolehtia eläimistäni yhtä paljon kuin minä. Mukaan vielä pari kolme lasta ja olisin hetken onnellinen. Tämä vaatimus miestä kohtaan tuli mieleeni, kun näin tänään töissä miten isä haki kuumeessa olleen tyttärensä pois hoidosta. Hän kantoi tätä käsivarsillaan ja laittoi toisen kätensä suojelevasti tämän päälle, kuin kannatellakseen tämän päätä ja suukotti tätä nopeasti poskelle. Se oli niin hellyyttävää! Näki kuinka paljon isä rakasti lastaan. Parempi siis valita jo ennalta hyvää isätyyppiä oleva mies.

 Nyt kun katson tässä samalla Sinkkuelämää, niin täytyy VIELÄ lisätä, että haluan miehen, joka pelastaa minun laukkuni taksista, jos unohdan sen sinne. Ja olen unohtanut sen sinne vaikka miten monta kertaa!

 Noniin. Tuo otsikko viittaa eksään. Plääh. Saatan nähdä hänet ehkä lauantaina yhteisen kaverimme syntymäpäivillä. Sitä varten olen tilannut kampaaja-ajan sille päivälle, odottelen josko uusi sininen kotelomekkoni kerkiäisi postissa minulle sekä laittaudun varmaan muutenkin viimeisen päälle. Voisi myös olla helpotus, jos en näkisi häntä vaan voisin yrittää viettää iltaa ajatellen mitään sen suurempia.

 Voi ei! Katson Hulluja Japanilaisia ja tässä on meneillään joku lapsi-versio. Äsken pieni poika yritti päästä tuommoiseen tahmeaan seinään kiinni, mutta iskikin naamansa siihen ja alkoi itkeä. Voi rassua!

 Nyt myöhäisillan pastat ja sitten tuutimaan. Huomenna herätys pikkasen aikasemmin ja lasten kanssa luistelemaan. Otan itsellenikin luistimet. vaikka olen varmaan yhtä huono pysymään pystyssä kuin kullanmuruni. Huomenna se sitten selviää!