Olen kauheassa koirakuumeessa! Veljeni otti vähän aikaa sitten koiranpennun ja se on niin ihanan pentumainen kuin vain voi olla! Paljas maha, pehmeä karva, särkymätön luottamus ihmisiin ja leikkimielisyys- näin voi kuvailla vain pentukoiraa. Olen kuitenkin järkevä tässä asiassa enkä ryntää pelastamaan ensimmäistä näkemääni pentua eläinkodista, vaan oikeasti säästän rahaa pari vuotta ja vakautan elintilannettani ennen kuin hankin unelmakoirani: Alaskanmalamuutin. Kyllä minä pystyn siihen.

 Kun tänään kävin reippaalla pakkaskävelyllä, huomasin, että kiinnitän huomioni koirien lisäksi odottaviin naisiin, vauvoihin ja pariskuntiin. Olen jostain lukenut, että ihminen suodattaa väkijoukosta itseään henkilökohtaisesti lähimpänä olevat asiat. Huomaamme esimerkiksi baarissa pitkät, tummat silmälasipäiset miehet, jos sellaista etsimme ja sellaisista olemme kiinnostuneita. Minä varmaan siis haluan parisuhteen, olla odottava äiti(tai ehkä tuleva ammattini lisää kiinnostusta tähän myös) ja saada vauvan. :D Ei kai sentäs. Joku päivä sitten. Järkevästi ajatellen en ole valmis mihinkään näistä haaveistani.

 Eilen baarissa näin pojan, joka oli vartaloltaan kuin eksäni kopio. Takaapäin en olisi välttämättä erottanut heitä. Minun oli ihan pakko tuijottaa häntä, vaikka hänellä näyttikin olevan tyttöystävä. Eksän vakoileminen Facebookissa on jatkunut ja lisääntynyt. Etsin pienimpiäkin vihjeitä hänen profiilistaan millä hän viestittäisi minulle jotakin! Ihan hullua. Olen todella tyhmä hänen suhteensa. Hän on enemmän satuttanut minua kuin antanut minulle iloa, mutta silti puolentoista vuoden jälkeen löydän itseni tilanteesta, että pienet, tyhmät tunteet häntä kohtaan nousevat. Eritoten mustasukkaisuus. Ja minä inhoan ylikaiken mustasukkaisuuttani! Itse ylenkatson mustasukkaisia ihmisiä, aivan kuin he olisivat hieman höyrähtäneitä negatiivistensa tunteidensa kanssa, mutta itse olen vielä pahempi! Pakko äkkiä löytää jokin "harjoittelusuhde", vaikkei se tuntuisikaan oikealta. Olen kohta 20- vuotta ja olen seurustellut surkeasti epäonnistuen kerran, viettänyt melkein vuoden surkeassa on/off- suhteessa miehen kanssa, joka rakasti koko ajan entistä tyttöystäväänsä, ja päästyäni irti näistä suhteista olen edelleen surkea- ja yksin.

 No en ole enää niin surkea, koska katson Hauskoja kotivideoita ja nämä ovat niin huvittavia! Onneksi surkeuteni on näköjään hetkittäistä.