Ihanaa, ihanaa olla kotona! Muutin 4kk sitten omilleni, enkä ole kertaakaan ikävöinyt vanhempieni luokse. Tämä koti on vaan niin ihana, ja ennen kaikkea se on minun. Ensimmäisen kodin ei tarvitsekaan olla mikään ihmeellinen(ainakin itse haluan uskoa, että elintasoni nousee ajan kanssa), mutta tämä on niin täydellinen: yksiö, jossa on erillinen keittiö, laminaattilattiat, vaatehuone(!!!), iso alkovi, kylppärissä on 4 eri peiliä, sekä olohuoneessa iso, seinän pituinen ikkuna. Lisäksi tämä on hyvällä paikalla(5min. kävely keskustaan, parin minuutin pyöräily samaan paikkaan) ja vuokrakin on kai tänä päivänä ihan kohtuullinen. Paras puoli on se, että saan asua täällä lemmikkieni kanssa, minun perheeni. 

 Viihdyin kuitenkin 2,5 päivää entisessä kodissani enkä siellä ollessa ikävöinyt tänne, kuin ihan pikkasen. Asuin ennen niin keskellä metsää, aroja, susia ja karhuja kuin voi kuvitella. Nyt siellä kuitenkin tuntui kivan jouluisalta, pakkasta oli tänään -14 astetta, aurinko tuli esiin vähäksi aikaa kun olin kameran kanssa ulkona ja sain ihan mahtavia kuvia. En todellakaan kuulu mihinkään huippukuvaajiin, ehkä tajuan jonkun verran perspektiiveistä ylä-asteen kuviksen tuntien takia, mutta muuten olin hyvinkin yllättänyt miten hyvin kuvani onnistuivat tällä kertaa. Ehkä se johtui olosuhteista, ei kuvaajasta. 

 On nyt pakko laittaa pari kuvaa tänne esille: 

 
 Misu(ei sen nimi, tarkoitan kissaa tällä) suostui vähäksi aikaa mallikseni, ja räpsäisin tälläisen "postikortti" kuvan. Lunta ei ole vielä hirvittävästi kuten näkyy, sitä satoi sitten enemmän lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. 


 Talventörröttäjä. Kyllä, tämä on ihan virallinen nimi näille lumesta esiin tuleville heinille ja risuille. Kukahan on senkin nimen keksinyt. 


 Seuraavana päivänä kävin aivan tarkoituksessa hieman lenkkeilemässä läheisen autiotalon raunioilla. Huomasimme eilen kun ajoimme siitä ohi äidin kanssa, että talo on tulessa! Eikä se edes ollut vahinko, vaan palokunta oli polttamassa sitä. Voih.. Kun ei asu enää lapsuuden maisemissa, olisi kiva että se pysyisi silti jotenkin samanlaisena kuin silloin ennen. Minua surettaa erityisesti se, jos metsiä hakataan jonkun tutun maiseman varrelta! Kuvassa Suomenlapinkoira Sani. Olemme melkein mäen päällä, ja aurinko nousi juuri silloin. Kaunista. <3


 Sitten ne rauniot. Jotenkin maagisen näköistä. Ja kyllä, alitin tämän turvanauhan. Olen monta vuotta katsonut C.S.I:tä ja muita poliisisarjoja, ja aina halunnut alittaa ne nauhat. Harmi, että kukaan ei ollut todistamassa tätä, enkä voinut näyttää lehdistönkorttiani tai yksityisetsijän papereitani.


Olisikohan tämä tuttu kuva(image) niille, jotka ovat lähteneet evakkoon Viipurista venäläisten tieltä ja mieluummin polttaneet talonsa kuin antaneet sen heidän käytttöönsä..? Eikö se mennyt niin. Historia on niin ihanaa, mutta harmi että minulla on maailman huonoin muisti.

 

 Lopuksi vielä maailman kaunein näky:


Ruoka- kuinka voisin koskaan kuvailla sinua ansaitsemillasi sanoilla. Kiitos, että olet olemassa. Jos kuvittelette, että ennen ruokakaapin täyttöä tuolla oli vain mausteet ja tee, pystytte paremmin asettumaan minun osaani. Tämän illan taidan vain ihailla tuota näkyä.

 Ruoka-asiani ovat mallillaan, mutta niin on myös..ei miesasiat(hah, menittepäs lankaan!), vaan yleinen siisteys. Äiti lainasi imuriaan ja minä imuroin koko kämpän. Nyt näillä lattioilla voi istua ilman että kauheat villakissat(tässä huushollissahan ei ole koiria) jää housujen takamukseen. Laitoin myös hieman tunnelmavalaistusta/joulukoristelua. Lattialle laitoin keskikokoisen lasipurkin, jonka sisään joulupalloja ja sellainen paristoilla toimiva valo, keittiössä minulla on lyhty, jonka sisällä aito tuikku sekä ikkunassa lumihiutaleen muotoiset jouluvalot. Vielä voisi laittaa tähän olohuoneen pöydälle nuo kaksi sinisävyistä kynttilää, sekä kaksi turkoosin väristä lasilyhtyä. Aah, vielä kun täällä olisi joku toinenkin nauttimassa tästä tunnelmasta. Noh, ehkä pitää tyytyä vain Sampon seuraan.. :) Hauskojen kotivideoiden Sampon siis, ei bb:n! :D

 Ainiin! Tänään paljastui, että kissani onkin tyttö! Olin jo pitkään epäillyt tätä, ja sitten tänään sairaanhoitaja siskoni kanssa teimme kisulle gynekologisen tarkastuksen ja totesimme, että tyttö tuli! Hieman outoa, kun on ajatellut sitä poikana. Tuleekohan sitä tulevaisuudesssa kohdeltua samalla tavalla kuin ennen. Hei, kaikkihan tietävät, että ihmiset kohtelevat eri sukupuolia eri lailla. Ja voisin kirjoittaa tästä asiasta vaikka miten paljon. Olenkohan nyt sille hellempi? Kampaanko sen turkkia enemmän ja ohitan sen tuittuilut naisellisena ohimenevänä oikkuna? Meitä onkin nyt kaksi tyttö täällä, pupu omistaa edelleen pallit kuten ennenkin. Vielä jonkun aikaa..