Katson juuri Meidän häitä. Olenko ihan kauhen pinnallinen ihminen, jos minun mielestäni morsian on sulhastaan paljon viehättävämpi? Jopa sulhasen oma isä kertoi ihmetelleensä, miten hänen poikansa oli saanut noin kauniin naisen! Reilu isukki! 

 Mietin hyvin paljon ulkonäköä. Se on tärkeää minulle, itsessäni ja miehessä. Samalla kun uskon, että haemme vierellemme sellaista ihmistä joka täydentäisi meidät.. Niin, täydentäisi geeneiltään, mutta täydentäisi myös itsellään. Hieno lause, jonka kuulin jostain: "Saisi minut haluamaan olla parempi ihminen." Minä haen miestä, jossa on molemmat puolet.

 Toki olen ollut miehen kanssa, joka ei vastannut ulkoisia odotuksiani, mutta huomasin joskus häntä katsoessani ajattelevani, että voi kun hän olisi pidempi, laihempi(jäntevämpi) ja voi kun hänen jalkansa eivät olisi melkein samaa kokoa kuin minun, voi kun hän mätsäisi samalla tavalla myös ulkoisesti kuin hän mätsää muuten ihmisenä. Ei tämä mielestäni ole turhuutta, itsekeskeisyyttä tai nuoruuden typeryyttä. En vain voi uskoa lausetta, jonka mukaan ulkonäkö ei merkitse mitään, vaan se sisältö! Omistan yhden poikapuolisen kaverin, joka on ihana! Hän on hauska, hassu, tykkää samoista asioista kuin minä, leipoi kerran minulle ja kaverilleni sydänmuffinseja(jotka olivat kuin taivaasta!) sekä hänessä on herkkä puolensa. Täysin sellainen ihminen, jonka kanssa voisin kuvitella olevani onnellinen, paitsi että en ole viehättynyt hänestä ulkoisesti. Jos me olisimme pari, minä en kehtaisi kulkea ylpeästi hänen rinnallaan kaupungilla. Miettisin sitä minkänäköisiä lapsistamme tulisi(taas tämä juttu, mitä jokainen nainen miettii uuden kumppanin kohdalla. Joskus ihastuskin kelpaa tähän leikkiin) ja olisin kauhuissani. Miettisin enemmän sitä mitä muut ajattelevat meistä, kuin sitä miten ihanaa on olla hänen kanssaan. Ja tämä oli siis vain yksi esimerkki, ei suoranaisesti liity vain häneen.

 Toki alkuesimerkin pari oli hyvin rakastunut ja nainen näki miehessä jotain, mitä me muut emme nähneet. Hän sanoi ihanasti, miten hän ainakin elää vielä alkuhuumassa miehensä suhteen ja miten miehen kosketuksessa on sähköä. Ja juuri nyt tajusin, että minähän kirjoitan tätä tekstiä omasta näkökulmastani, en siitä mitä muut ajattelevat valinnastani. Siis, jos kumppanini ei ole muiden silmissä haluttava, sopiva minulle, minun "tasollani", se ei haittaa, jos vain MINÄ pidän häntä täydellisenä saaliina, avaimena sydämeeni, sielunkumppanina ja rakastettuna.

 Tähän aikaan illasta ei enää ajatus kulje niin kirkkaana. Ei se oikeastaan kulje mihinkään kellonaikaan!

 Noniin, tuommoista mietin äsken. Nyt mietin vain eilistä iltaa, joka oli hyvin hauska. Olimme katsomassa erästä bändiä, joka esiintyy myös eräässä elokuvassa. Leffa on kuvattu yli 10 vuotta sitten ja bändin jäsenetkin näyttivät vuosikymmenen kuluttamilta. Tykkäsin kuitenkin paljon! En ollut tajunnut ennen keikkaa, miten paljon hyviä suomalaisia kappaleita onkaan olemassa! Aah, ja minä melkein vielä osasin kaikki, vaikka yleensä muistankin joka kappaleesta pari sanaa kertosäkeestä.
 Illan viimeinen setti läheni loppuaan ja minä koin hauskan yllätyksen, kun välispiikin aikana kitaristi(hyvin ällö ja limainen, itseääntäynnä ja lähenteli 40, mutta noh kitaristi silti, joten <3) käänsi katseensa minuun päin ja sanoi jotain illan kauneimmasta haalarista. Luulin tietty aluksi, että hän puhuu edessäni olevasta tytöstä, jolla oli erikoiset vihreän väriset haalarit. Hän kuitenkin puhui verrannollisesti mekostani "haalarina" ja nimitti minut Glamour- koulun opiskelijaksi. Mikäpäs siinä! Mutta se hieman häiritsi, kun kaikki yleisössä kääntyivät katsomaan minua kitaristin puheen aikana. Iih, sain siis haluamani katseet, runsain joukoin!

 Aah, huomenna tiedossa toinen keikka. Sitä ennen teen myöhäisemmän iltavuoron, käyn ostamassa kaupasta pitsatarvikkeet(herkuttelen nyt vähän viikonloppuna) ja yritän leipoa pitsa-Alfredoa. Siskonpoika saattaa tulla myös käymään. Yritän olla hyvä täti ja lahjoa pojan suosiota suklaamunilla! Toivottavasti tulee kiva päivä!